Näyttely muuttaa gallerian vihertilaksi, jossa luonto voidaan enää kokea vain säilöttynä, keinotekoisena ja muuttumattomana. Se on jäljitelmä siitä, miltä elämä näyttää, kun sen kiertokulku pysäytetään.

Vihreä anomia on tila, jossa ekologiset arvot ja merkitykset ovat romahtaneet. Luonto on yhä läsnä muotona ja värinä, mutta siitä puuttuu elämä ja kasvu.

Näyttely käsittelee kuolemaa, katoavaisuutta, kriisiä, loppua ja päätöstä. Se herättää kysymyksiä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta, autenttisuuden merkityksestä, arvoista, säännöistä, välinpitämättömyydestä ja turhamaisuudesta. Kaikki teokset ovat uusia, ja näyttely jatkaa Momentary Appearance -teossarjaa, jonka parissa olen työskennellyt vuodesta 2012 lähtien. Teosten materiaaleina ovat mm. stabiloidut sammalet ja kasvit sekä taiteilijan omistama säilötty metsä.

Timo Kokko on kuopiolainen kuvataiteilija, Hän on valmistunut Kuvataiteen maisteriksi Helsingin Taideyliopiston kuvataideakatemiasta. Kokko tutkii taiteessaan installaation ja veistoksen olemusta materiaalien, materiaalittomuuden, tilan, valon ja havainnoinnin kautta. Kokko tuottaa taidettaan ympäristöään havainnoimalla ja tutkimalla. Teokset käsittelevät ekologisia arvoja ja ihmisyyteen liittyviä kysymyksiä. Ihminen, luonto, aika, hetki ja hetkellisyys ovat hänen teostensa toistuvia teemoja.

Momentary Appearance

Olen aiemmin käsitellyt kuolemaa teoksissa kasvien avulla: pullopuutarhoilla sekä kasvihuoneilmiösimulaattorilla Mäntän kuvataideviikoilla, joissa tarkastelin ja kutsuin katsojat kokemaan luonnon hidasta kuolemaa. Mäntän Äärellä -näyttelyn teoksessa kuollut metsä oli pakattu laatikoihin ja esillä kerrostaloasunnon olohuoneessa.

Momentary Appearance -teossarja sai alkunsa vuonna 2012, jolloin lyhyen ajan sisällä koin lapseni syntymän sekä ystäväni kuoleman. Samana keväänä vierailin Tarton lääketieteellisessä yliopistossa, jossa pääsin tutustumaan ruumiinavaukseen. Ensimmäinen valmis versio teemaan liittyvästä teoksesta nähtiin vuonna 2015. Aiemmissa teoksissa toivo ja elämä olivat vahvasti läsnä: katsojat pystyivät toiminnallaan vaikuttamaan esimerkiksi kasvien valon ja lämmön määrään, tai teokset itse tuottivat uutta elämää. Nyt keskiössä on kuolema.

Puhu paholaisesta, niin se ilmestyy.

Aloitin tämän näyttelyn työstämisen syksyllä 2024. Maailmantilanteen vaikutus teoksiin oli silloin ilmeinen. Veljeni kuoli toukokuussa 2025, ja kuolema ei ollut koskaan ollut lähempänä elämääni kuin juuri silloin. Tunsin vihaa ja syytin jopa itseäni, ikään kuin taikauskoisena: koska olin aihetta tutkinut, niin kuolema oli minun syytäni.

Läheisen kuolema ja siihen liittyvä suru hämärtää kyvyn käsitellä asioita. Se, mikä aikaisemmin oli ollut selkeää ja mielekästä, muuttui vieraaksi ja kaukaiseksi, enkä enää hahmottanut, mitä olin näyttelyyn tekemässä. Käsittelin asioita liian nopeasti ja tein huonoja ratkaisuja.

Taustatutkimus ja ennakoiva herkkyys

Palasin lapsuuden lempiteokseni, Hugo Simbergin Kuoleman puutarhan (1896), pariin. Simberg tuntuu hengenheimolaiselta: molemmat katsoimme luonnon hidasta kuolemaa, tutkien siinä tapahtuvia muutoksia. Simberg loi niistä hahmoja; minä pakkasin luonnon muovilaatikoihin viestiksi ja tulevaisuuden teosmateriaaliksi. Olemme myös taiteellisen tutkimuksen mielessä molemmat osallistuneet ruumiinavaukseen, ja sen vaikutus on ollut ilmeinen.

On ehkä itsekästä ajatella ja esittää itseään luontokappaleiden kautta. Asetan usein itseni taiteilijana epämiellyttävään positioon. Käytän materiaaleja ja menetelmiä, jotka ovat kyseenalaisia. Kirjoittaminen ja taustatutkimus auttoivat selvittämään pään sisällä olleen ajatusten ja tunteiden vyyhdin: jäsensin, selkeytin ja ymmärsin asioita ja käsitteitä. Syyllisyyden tunne häipyi. Syksyllä 2025 teokset alkoivat saada mieleisen ja rehellisen muodon.

Ennakoiva herkkyys on yksi syy, miksi olen taiteilija. Kyky havaita ja ilmaista muodostuvia ilmiöitä ennen kuin ne näkyvät laajemmassa keskustelussa on mielestäni tärkeä ominaisuus taiteilijalle. Kuolemassa ja surussa parasta on se, että saa olla ja ajatella aivan vapaasti (eikä kukaan kyseenalaista?). Ehkä juuri tuo vapauden tunne tekee kuolemasta teeman, joka on lähellä taiteellista työskentelyäni.

Mäntässä 27.11.2025

Näyttely on toteutettu yhteistyössä InnoGreenin kanssa. InnoGreen on viherpalveluita tarjoava suomalainen yritys, jonka toiminnan kulmakivinä ovat luontoarvot ja vastuullisuus. Yritys valmistaa kestäviä vihertuotteita, kuten viherseiniä ja viherkalusteita, edistäen urbaanien ympäristöjen vehreyttä ja viihtyisyyttä.

Kiitos Taiteen edistämiskeskus / Pohjois-Savon taidetoimikunta työskentelyni tukemisesta.

Lähteet
Stewen, Riikka, 1995, Hugo Simberg – unien maalari, Otava.